Onko sinulla haaveena tehdä hiihtovaellus erämaahan, mutta et ole varma onko sinulla riittävät taidot ja varusteet? Annan omat vinkkini ja kerron miten itse asian aikoinaan ratkaisin.
Talvinen erämaa ei sovellu aloittelijoille. Vääränlaiset ja puutteelliset varusteet voi johtaa vakaviin ongelmiin. Mikäli eksyt pahasti, tulee varusterikko tai kova pakkanen yllättää, apua on vaikea saada, varsinkaan nopeasti.
Harrastus kannattaa aloittaa perustaitojen opettelemiseen ja erilaisiin keleihin totuttelemiseen. Ei myöskään tee pahaa, että kuntoa on pidettyä hyvin yllä. Hiihtovaellukset ovat usein rankkoja ja lepohetkiä ei ole kuin nukkuessa. Mikäli fysiikka loppuu kesken, alkaa myös henkinen puoli romahtamaan.
Harjoittele ensin nämä taidot:
- Pukeutuminen eri aktiviteetteihin ja säätiloihin
- Liikkuminen luonnossa erilaisissa maastoissa
- Suunnistaminen ilman elektronisia apulaitteita
- Pakkaseen sopeutuminen
- Ruoanlaitto ja vesihuolto pakkasessa
- Majoitteen pystyttäminen väsyneenä ja kovassa tuulessa
- Omien rajojen tunteminen ja riskien hallinta
- Ensiaputaidot ja välineet
- Omien varusteiden toiminta, huolto ja korjaus
Listaa tuntuu ehkä vaikealta, ja näiden opetteluun menee aikansa. Nopeimmin asiat oppii, kun joku ne opettaa. Me opetamme ja koulutamme näitä taitoja ja toimimme myös oppaana hiihtovaelluksilla, jolloin sinulla on tukea ja turvaa. Taidot pystyy kyllä opettelemaan itsekin, mutta se vie enemmän aikaa.
Opettelin itse aikoinaan taidot vähitellen. Teimme vaimoni kanssa paljon retkiä lähimetsään, parhaimpina vuosina retkeilypäiviä tuli yli 300 vuoden aikana ja vietimme yli 100 yötä ulkona nukkuen. Aloitimme asiat perusteista ja kun pitää avoimen mielen ja rakastaa ulkona elämistä, niin asioita alkaa nopeasti oppimaan.
Kun ulkona liikkuminen alkaa luonnistumaan, vaatteet ja kengät toimivat ja kenties eräsuksetkin on hommattu ja hyviksi todettu, voi alkaa suunnittelemaan yön yli kestäviä retkiä ulos. Alkuun hyviä paikkoja on kansallispuistot, joista löytää huollettuja tulipaikkoja, käymälät ja merkatut reitit. Monessa kansallispuistossa pystyy liikkumaan jopa ihan kengillä.
Laavuilla on tunnelmallista viettää öitä nuotion loimussa, samalla saa lämpöä ja ruoanlaitto on helpompaa. Laavulla on myös helppoa nukkua, mutta kannattaa aina olla oma majoite mukana. Voi olla, että laavu on täynnä, niin silloin ei tarvitse palata takaisin kotiin, tai etsiä toista laavua.
Yhden talvikauden aikana saa jo hyvän määrän kokemusta em. asioista. Seuraavana talvena voi jo alkaa kasaamaan itselleen ahkiosettiä ja valitsemaan helpompi kohteita hiihtovaellukselle. Tällöin alkaa saamaan kokemusta itse hiihtovaelluksesta, varusteista ja käytänteistä. Teltan voi pystyttää tuvan tai laavun viereen, jolloin on lisäturvaa ja kenties muita retkeilijöitä lähistöllä.
Me harjoittelimme ensimmäiset hiihtovaellukset Hossan kansallispuistossa ja käytimme hyväksemme latuverkostoja, merkittyjä reittejä ja autiotupia. Meillä kävi tuuri ja koimme myös yli 40 asteen pakkasen ja saimme useamman todella kylmän kelin retkillämme. Tällöin huomasi varusteissa paljon puutteita ja korjasimme nämä puutteet.
Harjoittelin talviretkeilytaitoja kaksi talvea, jonka jälkeen koin taitoni riittäväksi ensimmäiselle hiihtovaellukselle Lapin erämaa-alueelle. Tiesin, että varusteeni eivät olleet aivan vielä parhaimmista päästä, mutta päivitin niitä aina pikku hiljaa harrastuksen edetessä. Emme menneet liian syvälle erämaahan ja pidimme poistumisen mahdollisen hätätilanteen kohdatessa helpompana.
Opiskeluaikana minulla oli paljon myös vapaa-aikaa ja tein yksin hiihtovaelluksen Hammastunturin erämaa-alueelle. Käytin yleensä tarppia majoitteena, toki mukanani oli varmuuden vuoksi vielä tunneliteltta.
Tarpin kanssa oppi paljon paremmin vielä tottumaan erämaan olosuhteisiin ja pidin siitä, että pystyin katsomaan maisemia makuupussista ja luontoyhteys oli suurempi, kun ei välillä kömpinyt pimeään telttaan.
Kokeilimme myös muita majoitteita, kuten kaminatelttaa. Siinäkin on hyvät puolensa, mutta haasteena oli sen paino ja koko. Polttopuiden hankkimiseen meni myös paljon aikaa, telttakuopan kaivamiseen myös. Lämmitetty majoite myös toi mukavuutensa lisänä ongelmia, kun lumi ja jää muuttuu vedeksi.
Usein ahkion mukana kulki myös pilkkivarusteet ja joskus saatiin jopa kalaakin. Kairan kanssa sai vesistöistä tuoretta vettä ja pilkkiminen oli mukavaa ajanvietettä.
Useamman erämaavaelluksen jälkeen alkoi vasta saamaan kunnolla kokemusta erilaisista lumi- ja sääoloista ja alkoi enemmän näkemään riskejä, välttämään niitä ja keksimään niihin varokeinoja.
Aloimme keksimään omia tapoja tehdä asioita, muiden tapojen matkimisen sijaan ja oleskelu erämaan rauhassa talvella tuli pakolliseksi kokea mielellään muutaman kerran joka vuosi. Talvi on hyvin erilainen joulukuussa, muuttuen taas kohti sydäntalvea. Kevättalvi taas on aivan oma vuodenaikansa ja se paras aika tehdä ensimmäinen hiihtovaellus. Kuitenkin nämä kaikki eri talvet kannattaa kokea, mielellään moneen kertaan, monessa eri paikassa.
Kun Suomi alkaa tuntua liian helpolta tai pieneltä, voikin käydä Ruotsin ja Norjan puolella hakemassa lisää haasteita.
No responses yet