Teimme Helmikuun alussa noin viikon pituisen hiihtovaelluksen Puljun erämaa-alueelle. Puljun erämaa-alue on Pyörisjärven erämaa-alueen ja Lemmenjoen kansallispuiston välissä. Pohjoinen osa Puljua osuu Norjan rajalle asti.
Puljun maasto on hyvin monipuolinen, alueelta löytyy avotuntureita, suoalueita ja suojaista metsää. Alue soveltuu hyvin hiihtovaellukselle, suot tarjoavat hyviä kulku-uria ja metsät suojaa teltoille. Jos taidot, varusteet ja sää sallii, niin avotunturit ovat upeita paikkoja liikkua.
Ongelmana erämaa-alueilla on parkkipaikan löytäminen, myös tiet voivat olla auraamattomia, joten erämaat ovat vaikeita saavuttaa. Erämaa-alueiden päätarkoitus on toimia poronhoitoalueina, eikä niinkään retkeilykohteina. Tämä kannattaa aina pitää mielessään alueella tuohutessa.
Pari viikkoa ennen saapumistamme oli pidetty poroerotus. 2000 poroa oli viety erottelujen jälkeen Narkivuoman lähettyville ja lumessa oli moottoritien levyinen ura, joka olisi kestänyt kävelyäkin ilman, että jalka holahtaa läpi. En ole valmiiden urien ystävä, mutta päätimme tällä kertaa ryhmäpäätöksellä käyttää kelkkauria hyväksemme, joten eteneminen oli nopeaa ja vaivatonta.
Yövyimme pääosin teltoissamme ja hyviä telttapaikkoja onkin talvella helppoa löytää. Lumeen voi tampata suksien kanssa tasaisen alueen, kesällä nimittäin tämä paikka on hyvin kuoppainen. Tässä tamppauksessa ja leirin pystytyksessä OAC:n 147 KAR näytti taas hyvät puolensa. Lyhyt suksi on ketterä, mutta kantaa lumessa, kun lumikenkä tuntui hulahtavan jatkuvasti läpi.
Moni tekee hiihtovaelluksia vain kevättalvella, se onkin yleensä helpointa aikaa, mutta helmikuussa on usein vielä puissa kaunis lumikuorrute ja luonto on ihan erinäköistä, kuin kevättalvella. Pidän molemmista vuodenajoista, mutta ehkä voiton vie kuitenkin sydäntalvi.
Helmikuussa riskinä on kovat pakkaset. Puljun alue on vielä erityisen tunnettu ankarasta talvestaan. Sääennusteet harvoin pitää täällä paikkansa ja tuntureilla ja niiden väleissä on ihan omat mikroilmastonsa. Tällä kertaa ennuste peloitteli kovilla puuskittaisilla tuulilla, sääennusteesta kannattaakin kiinnittää enemmän tuulilukemissa huomioita puuskaan.
Puljun erämaa-alueelta löytyy Korsatuvan autiotupa ja Avisuoran kammi. Korsatuvalla on myös sauna, mutta kiuas oli palanut jo puhki ja polttopuut olivat muutenkin niin lopussa, ettemme halunneet tuhlata niitä saunan lämmitykseen.
Korsatupa ei ole kovinkaan hyvä yöpaikka talvisin, tupaa ei saa juuri lämpimäksi sen avotakalla, kaikki lämpö menee piipusta ulos. Piipussa ei myöskään ole sulkupeltiä, joten yöllä tupa kylmenee. Suojaa tuulelta tupa tarjoaa, mutta kylmä se on. Laitoin tuvalla ensimmäistä kertaa taukotakkia päälle, en tarvinnut sitä edes ensimmäisen yön 15 asteen pakkasessa, kun touhusimme leirissämme.
Hiihdimme kuitenkin Korsatuvalle, kun sääennuste näytti pientä myrskyä. Koska olimme tuvalla ajoissa, päätimme Katjan kanssa yrittää viereisen Korsatunturin huiputusta. Sää kuitenkin lämpeni nousua tehdessä ja lumet alkoivat kertyä suksen päälle ja alle. Eteneminen oli niin hidasta, että laskimme että emme kerkeä huipulle ja takaisin tuvalle ennen pimeää. Päätimme keskeyttää retken ja palasimme tuvalle.
Seuraavana päivänä pakkanen taas tuli pelastukseksi ja teimme uuden yrityksen kovasta tuulesta huolimatta. Pääsimme huipulle ja takaisin Korsatuvalle ennen pimeää. Matkaa tuli kuitenkin kymmenisen kilometriä.
Puljussa hiihtovaellusta tekevällä pitää olla varusteet kunnossa telttaöihin, ja tupaverkostoa ei sen koommin ole tukena. Itse pidän enemmän muutenkin telttaöistä, kuin tuvalla nukkumisesta. Puljussa harvoin näkee muita retkeilijöitä, joten rauhassa saa kyllä olla. Olimme nyt kolmatta kertaa alueella ja emme ole nähneet, kuin poromiehiä. Korsatuvan vieraskirjakin on aika vähällä käytöllä.
Kun teltassa oppii talvella yöpymään, se tarjoaa mielestäni parhaat kokemukset. Elämä on itseasiassa monin tavoin jopa helpompaa, mitä sulan maan aikaan. Tasaisia leiripaikkoja riittää ja vettä löytyy lumesta. Meillä oli mukanamme vielä kaira, joten saimme vettä järvistä.
Aamut ja illat voivat olla hyvinkin kylmiä, mikäli telttaa ei ole tarkoitus lämmittää. Tähän kannattaa varautua todella lämpimillä leirivaatteilla. Telttaa voi myös lämmittää, meiltä löytyy myös neljän hengen kaminateltta, Savotan Hawu 4. Tällä kertaa käytimme kuitenkin Fjällräven Keb Dome 3 -kupolitelttaa, jota lämmitimme Primuksen OmniLite Ti -monipolttoainekeittimellä. Keittimen käyttö teltan sisällä on kuitenkin telttavalmistajilla kiellettyä ja käyttö vaatii kapinallisuuden lisäksi keitinlaatikon, sammutuspeitteen ja paljon harjoittelua ennen, kuin sitä kannattaa harrastaa.
Kupoliteltta toimii myös talvella, Keb Domessa on vielä Abisko Domea tukevammat kankaat ja paksummat telttakaaret. Tässä mallissa tuntuu ilma kiertävän paremmin, kuin monessa tunneliteltassa ja kolmen hengen versio on mukavan kokoinen kahdelle ihmiselle. Teltta toimii loistavasti talviretkeilyssä, ongelmana on sen pystytys. Kokeilimme edellisenä vuotena tämän teltan pystytystä lumimyrskyssä ja emme oikein saaneet Katjan kanssa kolmatta kaarta teltan sisälle ja vihelsimme pelin poikki. Eli tämä tiedostaen, emme lähde kokeilemaan teltan kanssa onneamme avotuntureille ja harjoittelemme jatkuvasti lisää teltan pystytystä.
Teemme vielä maaliskuun lopussa opastetun vaelluksen Puljun erämaa-alueelle. Mikäli sinulla on kiinnostusta lähteä mukaan, ota ihmeessä yhteyttä. Voimme hiihtovaelluksena aikana opettaa paljon taitoja, joita olemme itse vuosien aikana oppineet.
Minulla on järjestelmäkamera aina mukana, voin ottaa reissun aikana myös kuvia ja mikäli jos kaikki haluavat, voimme tehdä myös videon, jonka jokainen voi jakaa omissa kanavissaan.
Tässä hiukan videota tältä hiihtovaellukselta:
Ei muuta, kuin turvallisia talvivaelluksia kaikille, pitäkää hauskaa ja nauttikaa meidän maailman kauneimmasta maastamme.
No responses yet